Kerroslaskurina

Eilen ja tänä aamuna olen saanut muutettua viimeaikaisia "mekkojani" kirjallisiksi ohjeiksi. Neulonnan tohinassa digikameralla tallennetut ratkaisut on useimmiten helppo koota valmiiksi (omankokoiseksi) ohjeeksi. Vaikken osaakaan vielä sarjoittaa mallejani, joskus tuntuu jopa siltä, että osaan tämän homman.

 

Ja joskus taas tuntuu, ettei mikään onnistu. Tällä viikolla mallitilkusta lasketut silmukkatiheydet eivät ole pitäneet lainkaan paikkaansa valmiissa työssä. Tein varmasti tarpeeksi ison, noin 60 silmukan mallitilkun, jonka kastelin läpikotaisin, kuivattelin, leyhyttelin ja roikuttelinkin eri asennoissa antaumuksella. Joka kerta mitatessa sain eri määrät silmukoita ja kerroksia. Hermostuttavaa.

Etu- ja takakappale osoittautuivat kastelun jälkeen leveämmiksi kuin oli tarkoitus, mutta pituus piti paikkansa. Osasyynä useamman silmukan heittoihin tiheydessä lienee se, että neuloin kappaleet omalle ohutlankakoneelleni liian paksulla langalla (Debbie Blissin Prima, ohjetiheys 22 s x 30 krs) ja käytin neulomiseen vain joka toista neulaa suurimmalla kireydellä. Lisäksi langan koostumus (80 % bambuviskoosia ja 20 % merinovillaa) voi olla syynä venymisiin. Silmukoiden saaminen oikeaan muotoonsa lienee ihan oma taiteenlajinsa.

Tämän siniharmaan savupiippukauluspaidan hihan silmukka- ja kerrosmäärät on tullut laskettua jo ainakin neljään kertaan neljällä eri tiheydellä, enkä ole vieläkään uskaltanut aloittaa hihojen neulomista. Niistä on tarkoitus tulla kapeat ja hieman ylipitkät, mutta jos ne sitten viistävätkin maata tai lörpähtävät alleiksi. Huoh.

Etu- ja takakappaleiden liika leveys ei haittaa: jätän vain kylkiin suunnittelemani käsin neulottavat palmikkokaitaleet pois. Malli muuttuu entistäkin yksinkertaisemmaksi, mutta se ei liene vika.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että kerrokset pyörivät silmissä turhan vinhaan. Joskus kerroslaskurikin pitää nollata. ;) Kahvitauko ja kirpparikierros?

Kissalle takkia?

Kävikö tässä taas näin? ;) Ei tullut kissalle takkia vaan kunnon juhlakolttu! Ostin perjantaina alpakkalankaa pipoa ja tuubihuivia varten. Kun lanka oli koneella tuubihuivia varten ja pari kerrosta valmiina, aloinkin kokeilla erään puseroni mallia tähän hieman paksumpaan lankaan...

Siitähän syntyi lyhythihainen neulepaita ja ihan omaa kokoani. Vaihteeksi itselle jotain. Koska olin luonut tuubihuivin verran silmukoita, paidasta tuli aavistuksen liian lyhyt. Taidan neuloa siihen vielä käsin palmikkokaitaleen helmaan. Meni heti suosikkipaitojen joukkoon. Erehdykset ja kokeilut kunniaan, niistä on useimmiten vain iloa! :)

Laskoksia ja lattiamattoja



Putkiremontin jälkeen etsin pitkään uutta, pohjastaan kumittamatonta kylpyhuoneen mattoa. Sellaista ei löytynyt, joten tein maton itse.

Lankana on Debbie Blissin Fair trade -kokoelman luomupuuvillainen EcoBaby-lanka ja sen väri hiekka 14026. Lisäksi käytin hieman tummempaa beigen sävyä laskosten rajan merkitsemiseen. Valmiissa työssä tummempi apulanka ei näy päällepäin. Toinen helpompi vaihtoehto nostettavan kerroksen merkitsemiseen on käyttää poikkeavan väristä ompelulankaa varsinaisen langan mukana. Ompelulangan voi poistaa heti, kun laskos on valmis.

 

 

Neuloin melkein koko koneen leveydeltä kaikkein väljimmällä langankireydellä (10++). Neuloksesta tuli matoksi turhan löyhää, mutta oletan ensimmäisen pesun korjaavan sen asian.

 

Luotuani silmukat neuloin ensin 10 kerrosta suoraa. Nostin sitten luomiskerroksen silmukat joka toiselle neulalle. Tästä syntyi ensimmäinen laskos.

Varsinainen mallikerta on 15 kerroksen korkuinen: ensin 4 kerrosta päävärillä, 1 kerros pääväriä hieman tummemmalla värillä ja 10 kerrosta taas päävärillä. Väriä vaihtaessani en katkaissut lankaa vaan siirsin kelkan käsin aina sille reunalle, missä työhön seuraavaksi tuleva lanka oli odottamassa.

 

Kun mallikerta oli valmis, toin kaikki neulat E-asentoon ja nostin tummemman kerroksen silmukat päistään neuloille. Loppua kohti matto muuttui painavaksi ja silmukat pyrkivät venymään, joten pidin kaikki neulat E-asennossa ja nostin työtä koko ajan toisella kädellä.

 

 

 
Kun kaikki silmukat oli nostettu neuloille, nollasin kerroslaskurin, tarkistin, että neulanvalitsin oli asennossa N ja aloitin mallikerran uudestaan: 4 kerrosta päävärillä, 1 kerros apuvärillä ja 10 kerrosta päävärillä, silmukoiden nosto.

Viimeisen laskoksen jälkeen neuloin vielä 10 kerrosta päävärillä ja muutaman kerroksen poikkeavanvärisellä poistettavalla apulangalla. Sitten poistin työn koneesta, silmukoin reunan maton nurjalle puolelle edellisen laskoksen yläreunaan ja poistin apulangan.

 

Työhön kului useampi 50 gramman kerä. Aluksi taiteilin piheyksissäni langan vaihdon kerroksen keskelle, mutta solmun paksuuden takia aloin vaihtaa kerää kerroksen vaihtuessa. Riittävä määrä lankaa kerrosta varten oli hieman vaille neljä kertaa työn leveys, joten jos langassa oli vähemmän jäljellä, vaihdoin suosiolla uuden kerän tilalle. Langanpäät pujottelin viimeistelyvaiheessa nurjan puolen silmukoihin parsinneulalla.

 

Matosta tuli sen verran kaunis, että se on toistaiseksi käytössä vain juhlavieraita varten. :) Vanha sammalenvihreä saa vielä hoitaa lattiamaton virkaa.

 

Suunnittelen tekeväni samalla mallilla myös verhon vessan pieneen ikkunaan, kunhan löydän koneneulontaan sopivaa mukavanväristä pellavalankaa.



Aseöljyä ja läppävikoja

Kun neulekoneen jälki alkaa näyttää tällaiselta, puhdistukseksi ei enää riitä pelkkä imurointi. On otettava raskaat toimet käyttöön.

Tein eilen omalle neulekoneelleni perusteellisen huollon. Koko kone on imuroitu. Kelkka on puhdistettu kaikesta lankapölystä, ja sen metalliosat ja liukuvat kohdat on voideltu aseöljyllä. Huopalista on tarkastettu ja todettu edelleen toimivaksi. Huopa on ilmava ja neulat pysyvät hyvin alustaa vasten. Viallisia neuloja on vaihdettu uusiin, ja vielä pitää käydä hakemassa muutama neula lisää.

Voiteluun käytin CRC-aseöljyä. Aseisiin käytetään kuulemma puhtainta mahdollista huoltoöljyä, joten sellainen kelvannee myös neulekoneeseen. Öljyn haju toi muistumia 1980-luvulta ja isäni konttorikoneliikkeen huoltotiloista. Ilmeisesti samanlaista öljyä käytettiin myös kopiokoneiden ja kirjoituskoneiden öljyämiseen. Ihan aseliikeestä öljyä ei tarvinnut hakea: sitä myydään esim. Prismoissa. Myyjä arveli, että sitä myytäisiin urheiluosastolla, mutta ainakin Kotkan Sutelan Prismassa se oli autotarvikeosastolla moottoriöljyjen ja lukkosulien vieressä.

 

 

Huopasalpa on vaihdettu noin vuosi sitten, mutta se näyttää olevan vielä hyvässä kunnossa. Neulat pysyvät huopasalvan avulla alhaalla neulapetiä vasten. Liian kulunut tai painunut huopasalpa jättää neulat liian ylös ja silmukat putoilevat. Huopasalvan saa ulos työntämällä koneen mukana olevalla ns. kultaisella avaimella tai sellaisen puuttuessa pikkulusikan varrella. Joissakin koneissa huopasalpa on kokonaan piilossa (kuten omassani), mutta joissakin se pilkistää näkyvissä molemmissa päissä.

Huopasalpa pitää vetää ulos myös silloin, kun haluaa poistaa viallisia neuloja. Olin jo jonkin aikaa kirjannut muistiin neuloja, joiden läppä ei toiminut enää jouhevasti. Paksuhkossa neuloksessa läppävikaisen neulan jälki näkyy heti ja virheet on helppo korjata purkamalla ja neulomalla kyseinen silmukka läppäkoukulla uudestaan, mutta ohuessa neuloksessa läppävika katkoo langan hyvin herkästi. Tässä ohut merinovilla alkoi katkeilla lyhennettyjen kerrosten käännöskohdissa.

Kun huopasalpa on vedetty ulos, vioittunut neula on helppo poistaa ja vaihtaa uuteen. Vedä neula ensin E-asentoon, paina sitten koukkupäätä alaspäin ja nosta neulan kannasta. Omassa koneessani vanhan neulan ulos ja uuden sisään saaminen vaatii pientä väkivaltaa, mutta neulat näyttävät kestävän sen hyvin.

 

Oma Eva KH-860 -neulekoneeni kuuluu niihin vanhoihin laatukoneisiin, jotka toimivat edelleen, vaikka olisivatkin jääneet vähemmälle huollolle. Ostin koneeni jo lukioikäisenä kesätyösäästöilläni porvoolaisesta Ritva Forsbergin liikkeestä Porvoon Jokikadulta. Haaveilin (jo) silloin neulesuunnittelijan ammatista, mutta allergiat sulkivat minulta alan koulujen ovet. Allergioista huolimatta olen tehnyt käsitöitä koko ikäni, ja muutaman vuoden vuoteenaluslevon jälkeen neulekonekin on ollut ahkerassa käytössä. Selvästi allergisoivia angora- tai mohairlankoja en käytä, useimpien muiden kuitujen kanssa pärjään pitämällä neulekoneen ja sen ympäristön siistinä.

Pitsiä Taiteiden yöhön

Luulin jo, että Helsingin Taiteiden yö jää minulta tänä vuonna väliin, mutta toisin kävi. Ystäväni pyysi minulta ohutta virkattua ketjua Kampin kappelilla toteutettavaan Joki-yhteisötaideteokseen. Kymmenien eri puolella Suomea taideteoksen tekoon osallistuneiden ihmisten tekemät ketjut on tarkoitus koota joeksi, joka sitten virtaa sisälle Kampin kappeliin ja kapenee ohueksi hopeanväriseksi säikeeksi.

Aloitin ketjun 49 silmukan lenkillä eli seitsemän kertaa seitsemän -symboliikalla. Noin kolmen metrin (eli noin 70 kertaa seitsemän) ketjun jälkeen kapea säie levenee ja alkaa monimuotoistua. Nyt mietin yön yli, kuinka jatkaisin tästä. :)

 

Lisätietoja Ullan ja Teron yhteisötaidetapahtumasta:

http://www.kirkkojakaupunki.fi/kulttuuri/joki-kuohuu-kampissa

Virkattu pussukka neliöistä

Esittelin jo aiemmin tässä blogissa perinteisen kukkaruudun, jota olen käyttänyt monissa laukuissa ja muissa töissäni. Tässä teille vielä siitä varioidun pikku pussukan ohje.

 

 

Tee alkuperäisen neliön ympäri vielä kaksi kerrosta pitkiä pylväitä (kaksi langankiertoa koukulle) niin, että käännyt kulmissa kolmella ketjusilmukalla ja virkkaat edellisen kerroksen ketjusilmukkakäännökseen aina kolme pitkää pylvästä,  kolme ketjusilmukkaa ja toiset kolme pitkää pylvästä. Tehdessäsi toista neliötä aloita neliöiden yhdistäminen ensimmäisen kokonaisen sivun alusta kiinteällä silmukalla ensimmäisen neliön kulmaan.



 

 

 

Kiinnitä neliöt toisiinsa vain kolmeltä sivulta. Kun pääset kerroksen loppuun, nouse ketjusilmukoilla seuraavalle kerrokselle ja virkkaa niin monta kerrosta kuin tarvitset saippuaasi tai vaikka kännykkääsi varten. Päätä kerros aina piilosilmukalla ensimmäiseen pylvääseen, ja nouse sitten seuraavalle kerrokselle kolmella ketjusilmukalla.

 

 

 

Kun pussukan reuna ulottuu saippuasi tai kännykkäsi yli, virkkaa kerros, jossa on viiden pitkän pylvään ja kahden ketjusilmukan ryhmiä vuorotellen. Virkkaa vielä sen jälkeen yksi kerros pelkkiä pylväitä ja yksi kerros samaan silmukkaan virkattujen kolmen pylvään, kolmen ketjusilmukan ja kolmen tavallisen pylvään sekä yhden kiinteän silmukan muodostamia nirkkoja. Päättele.

 

Virkkaa nauhaa varten 5 ketjusilmukkaa ja 3 ketjusilmukkaa kääntymistä varten. Virkkaa viiden pylvään ja kolmen ketjusilmukan nousuketjuja vähintään 30 - 35 cm. Päättele nauha vasta pujotettuasi se nauhakujaan. Kiristä nauhalla pussin suu. Pikku pussukka on valmis käyttöön.