Villejä silmukoita

Ostin viime viikolla kuusi vyyhtiä erään suomalaisen valmistajan kauniinkeltaista kampavillaa. Mallitilkun tehtyäni ryhdyin neulomaan itselleni mekkoa, johon olin suunnitellut poikittain neulottavat raglanhihat ja lyhennetyin kerroksin tehtävät pääntiekavennukset ja helmalevennykset.

Kun otin valmiin työn irti neulekoneesta ja aloin muotoilla mekkoa mittoihinsa, lopputulos näytti karmealta. Mallitilkussa silmukat olivat asettuneet kauniisti, mutta isossa työssä ne eivät millään luontuneet paikoilleen.

Vaikka työ on tehty neulekoneella, silmukat venkoilevat puolelta toiselle, kääntyilevät ja irvistelevät. Silmukoiden tiheys on vain hieman suurempi kuin vyötteen suositus, koska suosituksen mukainen tiheys tuntui mallitilkussa liian peltimäiseltä. Ilmeisesti suosituksia kannattaisi aina noudattaa, sillä ainoa keino päästä eroon näistä ns. villeistä silmukoista on pienentää silmukkakokoa.

Mekko sai purkutuomion. Nyt langat pitäisi saada uudestaan vyyhdeille, kasteltua ja kuivattua suoriksi jälleen. Mekkoa niistä ei taida enää tulla. Taitaa mennä tiukkaan neulottuna peltinä nojatuolin päällisiksi.



Kympillä mennään

Viskoosi-merinopaita on päässyt jo käyttöön. Hihoista tuli neuletiheyden tarkistuksen jälkeen sopivan tiukat mutta himpun verran liian pitkät. Viimeinenkään mittaus ei pitänyt siis paikkaansa. Yhdistin kappaleet vuoropistoin aina kahden kerroksen alta yhden silmukan etäisyydellä reunasta. Helman jätin viimeistelemättä. Lopputulos on yksinkertaisuudessaan ja virheineenkin kaunis.

 

Malli: oma
Lanka: Debbie Bliss Prima (80 % viskoosia (bambu) ja 20 % merinovillaa)

 

Seuraava neulekin on jo työn alla, ja useampi mallitilkku on kuivumassa. Chileläistä Araucania Yarnsin ihanan pehmeää, käsin värjättyä keltaista Botany Lace -merinolankaa, ohutta oliivinvihreää Bockens Nialin -pellavaa ja italialaista tummansinistä egyptinpuuvillaa (Big Magnum 5).

Pölyistä hommaa mutta kympillä mennään! Paitsi Bockens Nialinin kanssa, se kun vaatii vähintään viitosen tiheyttä. :)

 

Kerroslaskurina

Eilen ja tänä aamuna olen saanut muutettua viimeaikaisia "mekkojani" kirjallisiksi ohjeiksi. Neulonnan tohinassa digikameralla tallennetut ratkaisut on useimmiten helppo koota valmiiksi (omankokoiseksi) ohjeeksi. Vaikken osaakaan vielä sarjoittaa mallejani, joskus tuntuu jopa siltä, että osaan tämän homman.

 

Ja joskus taas tuntuu, ettei mikään onnistu. Tällä viikolla mallitilkusta lasketut silmukkatiheydet eivät ole pitäneet lainkaan paikkaansa valmiissa työssä. Tein varmasti tarpeeksi ison, noin 60 silmukan mallitilkun, jonka kastelin läpikotaisin, kuivattelin, leyhyttelin ja roikuttelinkin eri asennoissa antaumuksella. Joka kerta mitatessa sain eri määrät silmukoita ja kerroksia. Hermostuttavaa.

Etu- ja takakappale osoittautuivat kastelun jälkeen leveämmiksi kuin oli tarkoitus, mutta pituus piti paikkansa. Osasyynä useamman silmukan heittoihin tiheydessä lienee se, että neuloin kappaleet omalle ohutlankakoneelleni liian paksulla langalla (Debbie Blissin Prima, ohjetiheys 22 s x 30 krs) ja käytin neulomiseen vain joka toista neulaa suurimmalla kireydellä. Lisäksi langan koostumus (80 % bambuviskoosia ja 20 % merinovillaa) voi olla syynä venymisiin. Silmukoiden saaminen oikeaan muotoonsa lienee ihan oma taiteenlajinsa.

Tämän siniharmaan savupiippukauluspaidan hihan silmukka- ja kerrosmäärät on tullut laskettua jo ainakin neljään kertaan neljällä eri tiheydellä, enkä ole vieläkään uskaltanut aloittaa hihojen neulomista. Niistä on tarkoitus tulla kapeat ja hieman ylipitkät, mutta jos ne sitten viistävätkin maata tai lörpähtävät alleiksi. Huoh.

Etu- ja takakappaleiden liika leveys ei haittaa: jätän vain kylkiin suunnittelemani käsin neulottavat palmikkokaitaleet pois. Malli muuttuu entistäkin yksinkertaisemmaksi, mutta se ei liene vika.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että kerrokset pyörivät silmissä turhan vinhaan. Joskus kerroslaskurikin pitää nollata. ;) Kahvitauko ja kirpparikierros?