Kerroslaskurina

Eilen ja tänä aamuna olen saanut muutettua viimeaikaisia "mekkojani" kirjallisiksi ohjeiksi. Neulonnan tohinassa digikameralla tallennetut ratkaisut on useimmiten helppo koota valmiiksi (omankokoiseksi) ohjeeksi. Vaikken osaakaan vielä sarjoittaa mallejani, joskus tuntuu jopa siltä, että osaan tämän homman.

 

Ja joskus taas tuntuu, ettei mikään onnistu. Tällä viikolla mallitilkusta lasketut silmukkatiheydet eivät ole pitäneet lainkaan paikkaansa valmiissa työssä. Tein varmasti tarpeeksi ison, noin 60 silmukan mallitilkun, jonka kastelin läpikotaisin, kuivattelin, leyhyttelin ja roikuttelinkin eri asennoissa antaumuksella. Joka kerta mitatessa sain eri määrät silmukoita ja kerroksia. Hermostuttavaa.

Etu- ja takakappale osoittautuivat kastelun jälkeen leveämmiksi kuin oli tarkoitus, mutta pituus piti paikkansa. Osasyynä useamman silmukan heittoihin tiheydessä lienee se, että neuloin kappaleet omalle ohutlankakoneelleni liian paksulla langalla (Debbie Blissin Prima, ohjetiheys 22 s x 30 krs) ja käytin neulomiseen vain joka toista neulaa suurimmalla kireydellä. Lisäksi langan koostumus (80 % bambuviskoosia ja 20 % merinovillaa) voi olla syynä venymisiin. Silmukoiden saaminen oikeaan muotoonsa lienee ihan oma taiteenlajinsa.

Tämän siniharmaan savupiippukauluspaidan hihan silmukka- ja kerrosmäärät on tullut laskettua jo ainakin neljään kertaan neljällä eri tiheydellä, enkä ole vieläkään uskaltanut aloittaa hihojen neulomista. Niistä on tarkoitus tulla kapeat ja hieman ylipitkät, mutta jos ne sitten viistävätkin maata tai lörpähtävät alleiksi. Huoh.

Etu- ja takakappaleiden liika leveys ei haittaa: jätän vain kylkiin suunnittelemani käsin neulottavat palmikkokaitaleet pois. Malli muuttuu entistäkin yksinkertaisemmaksi, mutta se ei liene vika.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että kerrokset pyörivät silmissä turhan vinhaan. Joskus kerroslaskurikin pitää nollata. ;) Kahvitauko ja kirpparikierros?