Villejä silmukoita

Ostin viime viikolla kuusi vyyhtiä erään suomalaisen valmistajan kauniinkeltaista kampavillaa. Mallitilkun tehtyäni ryhdyin neulomaan itselleni mekkoa, johon olin suunnitellut poikittain neulottavat raglanhihat ja lyhennetyin kerroksin tehtävät pääntiekavennukset ja helmalevennykset.

Kun otin valmiin työn irti neulekoneesta ja aloin muotoilla mekkoa mittoihinsa, lopputulos näytti karmealta. Mallitilkussa silmukat olivat asettuneet kauniisti, mutta isossa työssä ne eivät millään luontuneet paikoilleen.

Vaikka työ on tehty neulekoneella, silmukat venkoilevat puolelta toiselle, kääntyilevät ja irvistelevät. Silmukoiden tiheys on vain hieman suurempi kuin vyötteen suositus, koska suosituksen mukainen tiheys tuntui mallitilkussa liian peltimäiseltä. Ilmeisesti suosituksia kannattaisi aina noudattaa, sillä ainoa keino päästä eroon näistä ns. villeistä silmukoista on pienentää silmukkakokoa.

Mekko sai purkutuomion. Nyt langat pitäisi saada uudestaan vyyhdeille, kasteltua ja kuivattua suoriksi jälleen. Mekkoa niistä ei taida enää tulla. Taitaa mennä tiukkaan neulottuna peltinä nojatuolin päällisiksi.