Vietin viime perjantain ja osan alkuyöstäkin Villavyyhti-nimisessä lankakaupassa Helsingin Sturenkadulla. Oli Neulojien yö ja netin lankakaupat täynnä tarjouksia.
Olin edellisenä päivänä käynyt kysymässä kauppias Jenniltä, voisinko joku päivä tulla kokeilemaan rukkia ja kehräämistä. Tämä moderni Kehruu-Jennihän kutsui minut perjantaiseen Neulojien yön tapahtumaan. Osa kaupan vieraista neuloi, osa kehräsi. Jenni kyttäsi nettiä ja noukki asiakkaiden tilauksia. Minä neuloin villapaidan hihaa, virkkasin pitsimekkoa, vilkuilin kelloa ja hermoilin, milloin väki vähenisi ja kehtaisin pyytää Jenniltä kehruuopastusta.
Kaksi rukkia surisi vieressäni ja kahdet kädet syöttivät säiettä lähes hypnoottiseen tahtiin. Toisella kehrääjistä oli sähkörukki, ja toinen kehräsi modernilla polkurukilla. Toisen kehräystyyliä kuvattiin pitkävedoksi ja toisen mittarimadoksi. Seurailin silmä kovana, kumpi tekniikka voisi olla minulle parempi.
Jossain vaiheessa Jenni ihmetteli, miksen ole jo ottanut itselleni rukkia ja alkanut kehräämään. Nämä muut vieraat kuulemma opastaisivat, vaikka hän ei ehtisikään. Saman tien minulle esiteltiin kaikkien paikalla olleiden rukkimallien hienoudet, ja muutaman muukin malli siinä sivussa.
Aloittelijan rukiksi valittiin pienikokoinen Mayacraftin Little Gem-matkarukki. Se oli melko raskas polkea, pyörähteli aluksi vähän väliä väärään suuntaan, mutta jossain vaiheessa huomasin saaneeni rytmistä kiinni. Siinä vaiheessa hyllystä napattiin harjoitustopsi, pätkä kammattua villanauhaa, jossa merinovillan seassa oli silkkiä. Lanka katkeili, sujahti paksuna könttinä sormien välistä, meni sykkyrälle ja oheni muutaman kuidun paksuikseksi mutta aloin vähitellen päästä hommasta jyvälle.
Kun olin saanut harjoitustopsista noin puolet kulutettua, minun oli kuulemma aika vaihtaa rukkia. Avuliaat opastajani valitsivat Leppiksen eli Schacht Ladybugin. Vauhti oli huomattavasti nopeampi, jopa liian vauhdikas minun tottumattomille käsilleni. En saanut syötettyä kuituja samaan tahtiin, kuin ahne rukki olisi halunnut. Hihnojen asentoa muutettiin, ja johan lyyti alkoi kirjoittaa. Ennen kuin ilta päättyi, olin kuluttanut koko topsin ja saanut aikaan yhteensä 18 grammaa muhkuraista efektilankaa. Huh. Olin aika poikki.
Olisin jättänyt nuo yksisäikeiset kehruutuotokseni Jennin rullille, jollen olisi saanut seuraavaa ilmaista oppituntia. Säikeen loppupää kiedottiin peukalon ympäri pari kertaa, sitten keskisormen ympäri, takaisin peukalon luo, ranteen ali ja kämmensyrjän kautta uudestaan keskisormen ympäri ja takaisin. Tein ensimmäisen kieputuksen liian tiukkaan ja keskisormi alkoi nousta pystyyn. ;)
Toinen kieputus onnistui paremmin. Sitten säikeen aloitus- ja lopetuspäät yhdistettiin rukin kiinteään puuvillanaruun ja lanka kerrattiin kaksisäikeiseksi polkemalla rukkia "väärään" suuntaan. Leppis-säikeeseen yhdistettiin Mayacraftilla kehräämäni säie. Tuotannollisista syistä langassa saattaa esiintyä solmuja...
Vaikkei jälki ole kovin tasalaatuista, olen lopputulokseen silti tyytyväinen. Kuvaa en saa ladattua, mutta yritän uudelleen myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti